TUIKKIKAA, OI JOULUN TÄHTÖSET
Tuikkikaa, oi joulun tähtöset
kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua,
yhtä uutta, yhtä ihanaa.
Mieltä viihtävää kuin muinen lasna.
Helkkykää, oi joulun laulelot
rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel, leikki leiskukoon,
rinnan riemuista se kertokoon.
Mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
Kerran loppuun joulun satu saa
elämä, ah, ketä armahtaapi!
Kerran silmän täyttää tuskan veet,
sielu kulkee suuret syvänteet.
Siks’, oi tähtisilmät, loistakaatte!
Riemukielet kerran katkeaa
säveleitä suru syventääpi.
Kerran särkyy lapsuusonnen rusko,
elämästä katoo onnen usko.
Siks’, oi tähtisilmät, heliskäätte!
Tähtisilmä kerran tummentuu
riemulaulu kerran hiljentyypi.
Kerran sielu yksin yössä valvoo,
mennen onnen muisteloita palvoo.
Siks’, oi, tähtisilmät loistakaatte!